Postaus sisältää mainoslinkin, joka merkattu*
Ja sanon nyt molempia vauvoiksi, koska onhan tuommoinen alle 2 vuotias vielä ihan vauva (vaikkakin rämäpäinen sellainen jo :D). Näistä lasten ikäero asioista löytyy aina hyviä ja huonoja puolia oli ikäero sitten 9 kuukautta tai 10 vuotta ja varmasti vaikuttaa myös millaisena päivänä asiaa kysytään. Itsekin olen hyvinä päivinä sitä mieltä, että ah parasta ikinä, kun taas vähemmän hyvinä tuskin vastaus olisi yhtä positiivinen.
Minulla oli kauan haaveissa saada yksi tai mielellään useampi lapsi ja nimenomaan pienellä ikäerolla. Tiedostin kyllä, että töitä tulee varmasti riittämään, mutta myös sen kuinka arvokas oma sisarus voikaan olla. Itselläni ei ole oikeita sisaruksia, mutta lastenkodissa ja perhekodissa kasvoin eräänlaisessa suurperheessä. Minulle olikin siis sen myötä selvää, että sitä toivon myös omalle lapselleni. En nyt välttämättä suurperhettä tosiaankaan vaan edes sitä yhtä sisarusta. Muistan itsekin lapsena haaveilleeni omasta sisaruksesta ja tavallaanhan siitä tuli perhekodin myötä totta. Hyvätkin puolensa siis siinä, että niin kävi ja sinne päädyin.
Taaperomme olis siis 1v 7kk kun vauva syntyi ja siitä alkoi ihan uusi elämänvaihe meille kaikille. Kaikilta vaadittiin joustamista, sopeutumista ja uuden opettelua. Koitappa sanoa tämä vahvatahtoiselle pikku taaperolle! Myrskyjä oli siis ymmärrettävästi luvassa. Taapero kyllä otti alun hämmennyksen jälkeen vauvan hyvin vastaan onneksemme. Kun taas meille vanhemmille osoitettiin mieltä ja rankasti. Etenkin näin esikoiselle vauvan tulo on varmasti suuri shokki aina kun hän on luonnollisesti tottunut olemaan koko elämänsä huomion keskipisteenä. Olen kuullutkin, että monet lapset ovat menneet ihan pois tolaltaan jopa lemmikin hankinnasta. Vaikka itse eläin olisikin miten mieluinen niin varmasti vaatii totuttelua, että tottuu jakamaan vanhemman huomion kenen tahansa kanssa. Itse en saisi taaperon mielestä monesti edes puhua puhelimessa 😀
Nyt meillä on siis takana neljä kuukautta yhteiselämää ja ehkä, ehkä pikku hiljaa alkaa vähän tasoittua. Ehkä? 😀 Olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt kuinka tärkeä vauva on jo taaperolle ja miten hellästi häntä on hoidettu pääsääntöisesti. Tietysti taaperon leikit ovat välillä liian rajuja vauvalle eikä niin osata varoa vielä, joten täytyy olla tarkkana ettei vahinkoja pääse sattumaan. Esimerkiksi tänään sain nipinnapin pelastettua vauvan pään ennen kuin taaperon takapuoli olisi iskeytynyt sen päälle ja lukemattomia muita kommelluksia päivittäin.
Olen paljon itsekseni lasten kanssa miehen tehdessä pitkää työpäivää, reissuhommista puhumattakaan, on arjen toimivista rutiineista tullut tosi tärkeitä meille. Sitä on huomannut onnistumisten ja epäonnistumisten kautta miten kannattaa mikäkin tehdä. Ja oppiminen jatkuu päivittäin eikä yksikään päivä kliseisesti sanottuna ole samanlainen. Vauvojen ja lasten kuuluisat “vaiheet” vaihtelevat eikä sitä itsekään ole joka päivä paras versio itsestään. Joinain päivinä tuntuu, että kaikki aika menee tulipalojen sammutteluun kun kokoajan jollain on asiat huonosti. Toisina taas menee ihan mukavasti ja rennosti.
Omaan jaksamiseen kyllä pystyy vaikuttamaan todella paljon nukkumisella, jos se vaan on mahdollista. Kovin univajeisena kaikki todella tuntuu noin kymmenen kertaa raskaammalta kuin edes joten kuten nukkuneena. Tässä itselläni on vielä paljon petrattavaa, että malttaisin mennä ajoissa sänkyyn kun mieli tekisi viettää niin kovasti omaa aikaa vaikka jotain sarjaa katsellen. Tänä aamuna ennen kello kuutta heräänneenä vannoin itselleni, että nyt Ihan Oikeasti Aina ajoissa sänkyyn kun vaan semmoinen on mahdollista. Saa nähdä miten onnistuu..
Myös vauvan ja taaperon persoonat tottakai vaikuttaa siihen miten arki lähtee sujumaan. Meillä tämä toinen vauva on alun refluksi ongelmien jälkeen osoittautunut hyvin leppoisaksi pikku mieheksi. Esikoinen puolestaan muistuttaa enemmän meitä vanhempia tulisen luonteensa kanssa. Hänellä onkin aina ollut suuret tunteet, niin ilossa kuin surussa. Jännä nähdä miten näin erilaiset persoonat lähtevät vuosien myötä kehittymään ja miten he tulevat toimeen keskenään. Kovasti toivon kyllä, että heistä tulisi kuin paita ja peppu, toistensa tuki ja turva läpi elämän ❤ Joka tapauksessa ihanaa, että pojilla on näin pieni ikäero mutta tuskinpa vaan enää enempää lapsia haluaisin tälläisellä ikäerolla tulevaisuudessa 😀
| * Papu |