Tämä teema on itsellä ollut ajankohtainen päivittäisessä elämässäni pian 3,5 vuotta. Jonkun verran on tullut tänä aikana opittua ja oivallettua asioita. Oppiminen kulttuurieroista ja ylipäätään lastenkasvatuksesta toki jatkuu joka päivä eikä tämä ole kiveenkirjoitettu totuus, ehkä olen jo ensi vuonna ihan eri mieltä mikä asia minusta missäkin on paremmin tai mitkä asiat ovat tärkeitä. Nyt ainakin kun ajattelen esikoisen vauva-aikaa, niin voi luoja etten enää jaksaisi sellaista panostusta ihan joka asiaan. Tein jota kuinkin kaiken itse, kosteuspyyhkeistä lähtien. Kyllä, luit oikein myös nämä voi tehdä itse mikäli aikaa ja voimavaroja on aivan yli äyräiden pienen vauvan kanssa totutellessa uuteen elämäntilanteeseen. Nyt käytämme ihan kaupan sensitive, eko tai mitä milloinkin puhdistuspyykeitä milloin käytämme, enkä tunne siitä enää pistoa sydämessäni. Mutta Romania Suomi kulttuurieroihin lastenkasvatuksessa siis seuraavaksi.
Pue nyt herranen aika lisää vaatetta sille lapselle, paleltuu!
Tämänlaisen tokaisun voi kuulla romanialaisen suusta oli kesä tai talvi jos sinulla on vauva tai pieni lapsi. Minulle tuli yllätyksenä kuinka intohimoisesti etenkin vauvoja romanialaiset pukevat ympäri vuoden oltiin sisällä tai ulkona. Jo synnärillä vauvoille laitetaan myssyt ja vaatteet päälle ja siitä eteenpäinkin heille puotaan kerroksia päälle ja jopa sisällä vielä viltin sisään jos mahdollista. Ehkä nuoremmat eivät ole aivan näin kovia pukijoita, mutta vanhemman ikäluokan ihmiset todellakin ovat. Anoppini kanssa olemme keskustelleet tästä kerran jos toisenkin ja löytäneet jonkinlaisen kultaisen keskitien. Suomessa kun vauva syntyy niin myssyjä ei juurikaan käytetä eikä myöskääm vaatteita vaan suositellaan sujauttamaan vauva syntymäasussaan vain vanhemman viereen peiton alle. Kuopukseni syntyi todella kovilla tammikuun pakkasilla ja hänelle iskin myssyn päähän sairaalassa, pian kätilö kuitenkin komensi ottamaan moisen turhakkeen pois ettei vauva aivan ylikuumenisi. Hikihän siellä hatun alla olikin.
Sokeria, lisää sokeria ja suolaa
Suomessa sokerin syönnin suositukset lapsilla ja aikuisillakin ovat äärimmäisen tiukat ja kaikki tietävät, että sitähän suositellaan välttämään niin pitkälle kuin mahdollista. Romaniassa puolestaan, noh, tämmösistä ei tunneta. Saimme karkkia jopa hammaslääkärin vastaanotolla, mikä oli kyllä suuri ero Suomeen. Suomessa jos hammaslääkäristä jotain olen saanut on se sisältänyt korkeintaan xylitolia. Muistan ensimmäisen kerran kun aloin kiinnittää lasten sokerin mättämiseen huomiota kun en ollut vielä äiti. Sukulaislapsemme istui samassa ravintolapöydässä kanssamme ja kaikki antoivat kahvien mukana tulleet sokerit hänen rouskuteltavakseen ja hänhän nelivuotiaan innolla rouskutteli. Silloin ajattelin, että ohho jopas nyt jotakin. Me ollaan menty jossain näiden kahden ääripään välimaastossa. Voi olla, että lapsemme syövät enemmän sokeria kuin ikätoverinsa Suomessa, mutta kuitenkin reippaasti vähemmän kuin romanialaislapset. Pyrin aina ostamaan esimerkiksi mieluummin kuivahedelmiä naposteltavaksi kuin karkkia mutta kyllä he karkkiakin syövät silloin tällöin, kakuista ja muista puhumattakaan. Suolan käyttö pienillä lapsilla on myös erilaista Suomessa kuin Romaniassa. Suomessa annetaan vauvoille ja pikku lapsille monesti ihan täysin suolatonta ruokaa. Romaniassa en ole tämmöistä huomannut. Yrittäessäni esimerkiksi metsästää täysin suolattomia vauvan naksuja kaupasta Romaniassa, huomasin sen olevan mission impossible. Naksu valikoimat olivat kyllä vaikuttavat etenkin maissinaksuissa, mutta yhden ainoaa suolatonta yksilöä en löytänyt. Niinpä mentiin mitä löytyi ja hyvin pärjättiin. Toki suolanvälttäminen on vauvoilla tarpeen, mutta onko se niin tarpeen, että vanhempien täytyy leipoa leivätkin itse, ettei vahingossakaan tule suolan murua saatu. Mene ja tiedä.
Mikä ihmeen pilttipurkki?
Suomessa ollessamme olen aina tehnyt yleensä vauvojen ja lastenruuat itse ja pakastellut niitä myös hätävaraksi. Lisäksi vauva-aikana pidin vielä hätävaran hätävara pilttijemmaa kaapissa jos tarvitsisi vaikkapa evästä jonnekin nopeasti mukaan. Piltit ja muuthan ovatkin oikein hyviä ja ravintorikkaita aterioita eikä niissä mitään vikaa ole. Kalliiksi ne kuitenkin olisivat tulleet pidemmän päälle, niin jos senkin takia tein pääsääntöisesti kaiken itse. Suomessa vauvojen valmisruokien ja ns. piltipurkkien syöttäminen on monesti enemmän sääntö kuin poikkeus, täällä se on ihan normaalia. Romaniassa puolestaan jos kaivoin piltin esille kun olimme jossain menossa, olivat kaikki ympärillä ihmeissään, että mitä täällä tapahtuu ja mitä tuo purnukka pitää sisällään. Sisällöt tutkittuamme ja seliteltyämme mistä on kyse oltiin yleensä ihmeissään, että etkö sinä tiedä että voisit tehdä tuonkin itse. No tiesinhän minä, mutta minä tiesin myös voivani ostaa sen kaupan hyllyltä. Romaniassa siis vauvojen piltit eivät ole oikein lyöneet ainakaan vielä läpi eikä niitä juurikaan tavallisista ruokakaupoista löydy. Itse onnistuin muutaman purkin ostamaan varastoon apteekista ja ison Auchen supermarketin yhteydessä olleesta lastentarvikepuodista. Auchen on saksalainen kauppa ja myös lastenruuat olivat tunnettuja hyviä saksalaismerkkejä. Hinnakkaita nämä purnukat olivat myös Romaniassa, etenkin suhteutettuna heidän elintasoonsa, niin ei tosiaan ihme ettei niitä joka mammalta tai papalta löydy kassinpohjalta.
Lapsiystävällisyys
Romania on mielestäni hyvin lapsiystävällinen maa monin eri tavoin. Lapset ovat tervetulleita sinne minne aikuisetkin ja monessa asiassa ollaan paljon rennompia. Lapset ovat esimerkiksi tervetulleita ruokaravintoloihin illalla myöhäänkin, eikä siitä saa paheksuvia “oletpa huono vanhempi” -katseita osakseen, ei todellakaan. Meilläkin lapset ovat monesti nukkuneet vaunuissa ravintolapöytämme päädyssä jos ovat väsähtäneet, kun olemme olleet illallisella ulkona. Suomessa taas jos joku tohtii edes olla ulkona lasten kanssa ilta kahdeksan jälkeen, herättää se kummastusta koska herranenaika onhan jo nukkumaanmenoaika piste. Muutenkin tuntuu, että lapsia on Romaniassa kaikkialla ja he menevät minne vanhemmatkin ilman sen suurempaa ongelmaa. Etenkin kylällämme on mielestäni ihanaa, kun kaikki aina haluavat jäädä lapsia jututtamaan ja höpsöttelevät heille. Monesti kävelyllä käydessämme palaamme takaisin hedelmäpussien kanssa, koska monet naapurit tykkäävät kerätä niitä lapsille vaikka eivät meitä tuntisikaan. Ja lapset toki ovat tästä kaikesta todella mielissään myös. Lapsiystävällisyydestäkin koin pienen kulttuurishokin alussa, kun joku kylän mies hyökkäsi heti esikoiseni luokse höpisemään tämän tiellä huomattuaan. Minä tästä säikähtäneenä karjaisin niin, että säikähti kylän mieskin ja kuului se tieltä meidän pihaamme asti. Siellä sitten appiukolla oli taas hauskaa minun kustannuksellani eikä hän meinannut saada hihitykselleen loppua 😁 Ihanaa on myös, että kylän lapset hengaavat paljon yhdessä iästä viis veisaten, isommat katsovat pienempien perään ja yhdessä pelailevat ja leikkivät harvase päivä.
Kulttuurieroja ja eroja lastenkasvatustyyleissä Suomen ja Romanian välillä on paljon, mutta tässä oli nyt päällimmäisenä mieleen tulleet muutama. Täytyy varmasti jatkaa tästä vielä lisää joskus, koska tarinaahan tästäkin aiheesta riittäisi.
