Postaus sisältää mainoslinkin, joka merkattu *
Nyt kun edellisestä raskausajastani on aikaa kulunut aika tarkalleen viisi kuukautta, pystyy jo tätä aikaa muistelemaankin. Olin monesti ennen raskaaksi tuloani kuullut ja lukenut, että raskausajat saattavat vaihdella tosi paljonkin keskenään samalla äidillä. En kuitenkaan ihan ollut sisäistänyt asiaa kunnes näin kävi omalle kohdalleni, jotenkin edelleen ihan uskomatonta. Samat hormonit ja kaikki, mutta aivan eri fiilikset ja olot kuin eri planeetalta.
Esikoiseni raskausaika sujui jotenkin niin leppoisan mutkattomasti eikä kovasti elämää haittaavia kolotuksia ollut missään vaiheessa. Puoli välissä olin kyllä pari viikkoa sairaslomalla ennenaikaisten supistelujen vuoksi, mutta nekin loppuivat ajastaan. Niihin saattoi kyllä olla syynä myös stressi, sillä olin silloin työssä josta en pitänyt ja jonne meneminen tuntui välillä tosi ikävältäkin. Muuten muistelen tätä raskausaikaa todella helppona, mieli oli jotenkin hyvin seesteinen, alun väsymyksen ja pahoinvoinnin jälkeen olin loppu raskauden yllättävän energinen ja pystyin liikkumaan normaalisti. Ostin jopa ihan loppu raskaudesta uuden pyörän, jolla suhasin pitkiä lenkkejä eikä oikein tuntunut missään! Aika loppu raskaudesta ostimme myös asuntovaunun, jolla itseasiassa olimme reissussa myös kun synnytys käynnistyi. Ei ollut suihkua tai sisävessaa vaan peseytyminen tapahtui järvessä ja sitten oli ulkohuussi, missä sai raskauden takia juosta ihan riittämiin. Oltiin kyllä ihan sairaalan lähistöllä ja sairaalakassi pakattuna synnytystä varten valmiiksi takakontissa odottamassa, että ei tosiaan ollut tarkoituksenakaan mikään luonnonmukainen metsäsynnytys 😀
No sitten tämä toinen raskaus olikin jotain ihan muuta. Alussa oli valtavaakin valtavampi väsymys vaivana pitkän aikaa. Jossain kohtaa oli hieman pirteämpi olo, mutta sitten taas kova väsymys vaivasi koko loppu raskauden. Oikein mukavaa, kun piti kuitenkin jaksaa vauhdikkaan taaperon perässä ravata päivät pitkät. Siihen aikaan hän ei päivisin vieläkään nukkunut kovin hyvin, niin ainoat lepohetket olivat sitten yöllä. Jos siis olisi saanut nukuttua selkäkolotuksilta ja muuten tukalan olon vuoksi. Tätä raskautta en haikaile sitten ollenkaan, ehei. Tietysti esikoisesta huolehtiminenkin vei voimia ja vaikutti varmasti osaltaan väsymykseen vaikka pääsääntöisesti epäilen kyllä hormoneja. Alussa oli myös hieman ongelmia, joiden takia piti käydä monesti tutkimuksissa ja tämä stressasi välillä kovasti. Ostin jopa aktiivisuusrannekkeen, jotta saisin tarkkailtua stressitasojani. Olin nimittäin lukenut ettei stressi vaikuttaa myös vauvaan ja niinpä tein parhaani päästääkseni liiasta huolehtimisesta eroon.
Loppu ajasta odotin synnytystä kuin kuuta nousevaa ja ai että se tunne, kun vauva oli syntynyt ja raskausaika vihdoin ohi. Tämä raskaus kun edellisestä poiketen ei loppunut lasketun ajan tienoilla, vaan vauva viihtyi mahassa ihan viimeiseen asti. Seuraavalle aamulle olisi ollut käynnistysaika kunnes hän päättikin onneksi itse syntyä. Ei puhettakaan, että olisin tässä raskaudessa lähtenyt asuntovaunulla minnekään kun ei ollut energiaa plus sitten kaikki kolotukset. Enkä missään nimessä olisi suostunut nukkumaan muualla kuin omassa sängyssäni kotona kaikkien mukavuuksien ympäröimänä. Jo pitkään istuminen teki todella tukalan ja kivuliaan olon, niin että makuuasento olisi ollut ainoa missä oli ok olla.
Tämä toinen raskaus oli myös henkisesti erittäin raskas ja kävin läpi paljon omaa lapsuuttani. Uskon, että tällä oli kuitenkin tarkoituksensa ja jossain vaiheessa nämä asiat olisivat nousseet pintaan joka tapauksessa. Luulin jo käsitelleeni menneisyyteni traumat aika pitkälti, mutta vielä niissä selkeästi riitti käsiteltävää. Synnytyksen jälkeen elämä palautui taas entisiin uomiinsa, tai entisiin ja entisiin, kyllä siinä matkalla tapahtui paljon henkistä kasvua jota osaan jo nyt arvostaa, vaikka raastavaa aikaa tämä kieltämättä välillä olikin.
Ehkä tämä toinen raskaus oli vaativampi jos kroppa ei ollut vielä ehtinyt palautua kunnolla edellisestä. Kuitenkin kaksi raskautta kahden vuoden sisällä ja sitten vielä pitkä imetysaika ovat varmasti vaatineet veronsa. Nyt on siis aika antaa ison työn tehneen kropan levätä ja aloittaa taas jooga ja itsensä huoltaminen pikku hiljaa. Kyllä tosiaan mietin, miten entisaikojen emännät jaksoivat kaikki toistuvat raskaudet ja vielä muut raskaat työt päälle. Todellisia sissejä ovat olleet ne naiset, kuten oma mummonikin, joka sai yhteensä seitsemän lasta.
 |
| Mutta kyllähän tuo pömppä nyt oli aika ihana kaikesta tuskasta huolimatta ❤ |
| * Jollyroom |