Lapsiperheloma Kiljavalla ja taaperon aivotärähdys

Tämä oli siis ensimmäinen lapsiperhelomamme ja reissussa mukana olin minä, lapset sekä äitini. A jäi Peanut-koiramme kanssa kotiin. Alunperin hänen oli tarkoitus olla reissuhommissa Virossa ja Latviassa mutta Latvian peruunnuttua hän tulikin sopivasti reissusta kotiin kun me lähdettiin, niin ei tarvinnut Peanutia viedä minnekään hoitoon erikseen.

Arvasin, että taapero olisi aivan innoissaan ja nauttisi lomasta täysillä. Hän kun on erittäin menevä ja sosiaalinen tapaus, jolla virtaa riittää aamusta iltaan. Tästä syystä halusinkin lähteä lomalle jo tänä vuonna vaikka arvelin sen toki olevan itselleni työntäyteistä kun yksin on vastuussa lapsista ja kaikesta kellon ympäri vieraassa paikassa, pakkailusta ja matkustamisesta puhumattakaan. Ja näinhän se oli, pari päivää loman jälkeen meni ihan palautumiseen 😀 Jo jatkuvasti sosiaalisena olo väsyttää enemmän kun siihen ei ole niin intensiivisesti tottunut nyt paljon kotona oleillessa.

Lomalla oli järjestetty kaikenlaista kivaa ohjelmaa lapsille ja perheille pitkin päivää, joihin sai halutessaan osallistua. Isommille lapsille olisikin ollut vaikka mitä, mutta näille pienille ei niinkään. Pieniä oli kuitenkin ihan hyvä määrä lomailemassa niin kysyntää olisi varmasti ollut. Onneksi oli kuitenkin jonkun verran ulkoleikkivälineitä myös pienille ja ihanat puitteet kun sai juosta metsässä ja rannalla mielin määrin, myös sisätiloissa oli kiva leikkihuone missä melskata muiden kanssa.

Kahtena lomapäivänä oli järjestetty parin tunnin lastenhoito yli 3 vuotiaille lapsille, mutta myös meidän 2 v taapero mahtui mukaan kun kävin kysymässä. Hän kun niin nauttii muiden seurasta ja aktiviteeteista niin tosi kiva näin. Ei hän paljon taakseen katsonut muutenkaan kun teki ihmisten kanssa tuttavuutta. Tästä olen ollut välillä melkein huolissani, että onko “normaalia” olla näin reipas jo näin nuorena. Olen kuitenkin koittanut rauhoittaa itseni miettimällä, että kaikki ovat erilaisia ja että onhan hän aina ollut menevä tapaus. Niin ja onhan siinä paljon hyviäkin puolia, haluankin rohkaista häntä olemaan juuri sellainen ihana oma itsensä kuin hän on.

Menevyys näkyy taaperolla myös kolhuina ja kopsahduksina joita tulee joinain päivinä useampia ja kerran jos toisenkin olemme olleet sydän kurkussa hänen kanssaan. Tällä kertaa hänellä kolahti pää ulkopyötään niin kovaa, että siitä seurasi raukalle aivotärähdys. Itse olin juuri sen hetken sisällä syöttämässä vauvaa, hän kun ei malta syödä enää hälinässä ollenkaan, ja äitini vahtiessa taaperoa. Alkuun tämä vaikuttikin ihan perus kaatumiselta ja suht harmittomalta haaverilta joka oli itkulla kuitattu, mutta seuraavana aamuna paljastui ettei ihan näin ollutkaan. Otsan ja silmän alue nimittäin turposivat ihan hurjiksi, otsaan tuli kunnon naarmu ja poika meni tosi väsyneeksi ja kiukkuiseksi. Annoin äkkiä särkylääkettä ja soitin päivystykseen. Saatiin sitten ohjeeksi lähteä heti viemään lasta näytille. Taju lapselta ei onneksi missään kohtaa haaveria tai jälkeen lähtenyt, mutta todella ikävästi pää oli joka tapauksessa kopsahtanut. Saimme ohjeeksi tarkkailla tilannetta ja palata heti jos tila huononee. Pahimmat oireet olivat kova turvotus, hurja väsymys ja kiukkuisuus mikä johtui varmastikin siitä kun päätä koski. Annoin tietysti särkylääkettä tasaisin väliajoin ja yritettiin muutenkin ottaa rauhassa.

Nyt näin vielä lähes viikko tapahtuman jälkeen poika on ollut huomattavasti normaalia väsyneempi, tähän tosin voi vaikuttaa osaltaan myös yhtäkkinen helleaalto. Joka tapauksessa joinain päivinä hän on vedellyt ihan 4 tunnin päiväunia ja yöunet ovat olleet normaalia pidemmät, myös muuten hän on väsynyt tavallista nopeammin. Eilen meillä kävi kaveriperhe kylässä, niin hyvin hän kuitenkin jaksaa touhuta ja leikkiä ettei sentään kaiken aikaa ole nuutunut. No parempaanpäin ollaan kuitenkin menossa kun kasvot ovat jo lähes nomaalissa tilassa ja särkylääkettäkään ei ole tarvinnut antaa enää moneen päivään, Ihan kamala keissi tämä joka tapauksessa oli ja säikäytti taas kunnolla. Niin paljon mieluummin sitä ottaisi nämä kolhut ja kivut itselleen kuin antaisi pienen kärsiä hetkeäkään. Näistä sitä kuitenkin varmaan opitaan edes rahtusen olemaan varovaisempi, ainakin todella toivon näin!