Plot twist heti alkuun, en vieläkään välillä tunne olevani valmis tai sinnepäinkään. Viime päivinä olen ollut äitiyden kanssa taas niin kujalla kuin voi olla ja toivoisin, että joku aikuinen tulisi kertomaan minullekin miten missäkin tilanteessa kuuluisi toimia ja mitä sanoa. Välillä kun tuntuu, että kaikki mitä sanot ja teet menee enemmän tai vähemmän päin prinkkalaa. Ei auta kun yrittää parhaansa päivä kerrallaan. Joskus asiat soljuvat mukavammin ja sujuvammin, riippuen aina siitäkin mitä vaiheita lapsilla (tai itsellä) on päällä milloinkin. Joskus taas ei suju niin ei suju. Joka tapauksessa koen, että lähes 10 vuoden työkokemukseni ravintola- ja asiakaspalvelualoilta on ollut hyvä “koulu” äitiyteen. Tässä parhaat opit:
1. Aina on kiire ja mitään et saa tehtyä rauhassa kerralla valmiiksi
Keskeytyksiä tulee ja paljon, näin ollen helposti unohtuvat ruuat uuniin liian pitkäksi aikaa, joku ruoka/tilaus tekemättä kokonaan tai muuta vastaavaa. Kokoajan täytyy olla erittäin skarppina, että langat pysyvät jota kuinkin käsissä eikä koko paletti leviä. Tässä auttaa aikataulutus ja rutiinit. Tee mahdollisuuksien mukaan asiat aina tietyssä järjestyksessä niin ne iskostuvat selkärankaan. Esimerkiksi ravintolaa avatessa mene aina tietyn kaavan mukaan niin ei jää kriittisiä kohtia välistä, lasten kanssa rutiinien tärkeyttä korostetaan joka paikassa.
2. Kun jotain tapahtuu niin kaikki tapahtuu kerralla
Tyyntä myrskyn edellä ovat hiljaiset ja seesteiset tuokiot. Näitä seuraa yleensä aina ryysis kun asiakkaat tulvivat kerralla sisään, haluavat mitä erikoisempia drinkkejä, ruokia ja muuta mukavaa. Myös tavarakuorma saattaa tulla sopivasti samaan aikaan sekä sellaiset asiakkaat ketkä haluaisivat jutustella syntyjä syviä rauhassa tiskin ääressä, jotain hajoaa ja olut tankkikin menee vaihtoon. Äitinä voi olla tilanteita kun kaikki on kaikilla hyvin, sitten ruokaa laittaessa iskee kriisit päälle ja nahistellaan keskenään, vaatteet pitäisi vaihtaa sillä sekunnilla, leikkimäänkin pitäisi mennä, potta meni nurin samoin vesimuki, nyt on nälkä heti ruokaa jne you got the point.
3. Vessatauot, mitä ne ovat?
Australiassa olin töissä sellaisessa supervilkkaassa hienostoalueen kahvilassa, missä oikeasti koko pitkän työpäivän aikana saattoi ehtiä vain kertaalleen käymään WC:ssä ja silloinkin huudettiin perään, että kaksi minuuttia on maksimiaika olla poissa. Taukojen olemattomuus on monessa paikassa ravintola-alalla enemmän sääntö kuin poikkeus, niin meillä kuin maailmalla. Tämä oli myös mitä erinomaisin juttu äitiyden kannalta. Ravintolatyöntekijänä olet jo tottunut olemaan nopea kaikessa niin ei pitäisi tuottaa erityisen suurta tuskaa äitiydessä enää tämä kohta, vaan sama kaava ikään kuin jatkuu.
4. Ruoan syöminen kerralla loppuun tai edes lämpimänä, ei kannata edes haaveilla
Tai syöminen ylipäätään. Joskus havahdun lounasaikaan siihen etten ollut muistanut kaikelta puuhailulta edes syödä aamiaista. Voisi kuvitella, että helppohan se on lasten kanssa syödä samaan aikaan, mutta ei se aina ole. Monesti toinen ei halua syödä tai hotkaisee tarvitsemansa määrän hetkessä ja haluaa toki heti sitten pois pöydästä. Tästä seuraa tohotus ympäri asuntoa, niin että täytyy vähän väliä katsoa mitä ihmettä on meneillään. Toiselta kaatuvat maidot ja murot, huonolla säkällä tippuu vielä tuoliltakin, pitää saada lisää maitoa ja vettä sun muuta. Ja ennen kuin huomaatkaan on ruokailutilaisuus mennyt ja pitää jo kiiruhtaa jonnekin muualle.
5. Vaativat ja tyytymättömät asiakkaat
Hankalimmat asiakkaani ravintolaurani aikana kohtasin ehdottomasti hienoimmissa paikoissa. Jostain syystä näissä sattui välillä hyvin ikäviä asiakaskohtaamisia, jolloin minut haukuttiin esimerkiksi pystyyn jos Herran lempiviini oli sattunut loppumaan. Koska minähän sen join öh? En ollut silloin edes vastuussa tilauksista saatikka viinin tuotannosta. Toinen haastava asikasporukka olivat tottakai liian humalaiset. Kaikesta kuitenkin selvittiin ja suurin osa ajasta oli onneksi kuitenkin ihan mukavaa. Näiden kokemusten jälkeen myös tyytymättömät lapset ovat mielestäni helpompi handlata. Ei aina, mutta joskus.
6. Valvotut yöt
Ravintolan iltavuoron jälkeen pääsi välillä nukkumaan vasta kello 6 aamulla, kiitos vapautuneet aukioloajat ja klo 5 sulkeutuvat raflat. En ikinä itse osannut oikein nukkua, ainakaan mitään suositeltua kahdeksaa tuntia, siinä kohtaa päivää näin luontaisesti aamuvirkkuna ihmisenä. Vauvavuosinakin tuli valvottua paljonkin välillä, mutta se ei tullut kropalle yllätyksenä. Sitä jo tiesi miltä valvominen ja hereillä sitkuttelu tuntuu. Ja ah, että sitten sitä tunnette kun joskus vahingossa sattuikin saamaan hyvät yöunet!
7. Työvuoron jälkeen puhki poikki
Kun olet tuntikausia juossut ja palvellut toisia, tehnyt parhaasi ja enemmänkin niin kyllä sen myös tuntee vuoron/päivän jälkeen. Nykyisin kun lapset menevät nukkumaan niin jaksan kyllä jo itsekin puuhailla yleensä vielä kaikenlaista, mutta toista se oli silloin kun oli vauva ja puolitoista vuotias touhukas tahtotaapero.
8. Hyvästi parisuhdeaika
Tämä liittyy myös edelliseen, nykyisin oma aika on niin kortilla, että liian usein se tulee nipistettyä parisuhdeajasta itselleen. On vain niin ihana olla pitkästä aikaa hiljaisuudessa ja puuhailla omia juttujaan. Ravintola-alalla puolestaan työvuorot menevät usein niin, että kun toinen pääsee töistä niin lähdet itse töihin, viikonloput ja juhlapyhät samaten tulee vietettyä sorvin ääressä.
9. Siivoa, siivoa ja sitten siivoa lisää
Olen aina inhonnut siivoamista mutta kun sitä on järjestelmällisesti tehnyt vuosia Todella paljon ja kulkenut rätti kouraan kiinni kasvaneena, niin oikeastaan se menee jo siinä sivussa. Varmaan siitä on vain tullut niin luonnollinen osa elämistä ja olemista. Eli jälleen kerran, kiitos ravintola ura.
10. Kokkaa, tarjoile, tiskaa
Jos ruoka ei maistu niin täytyy muistaa, että asiakas on aina oikeassa. Eli jos se on taas tänäänkin “kakkaa” niin sitten ei ole juuri muuta tehtävissä kun ottaa leipäpaketti esiin ja koittaa parantaa menua seuraavaksi kerraksi.
11. Epäselvän puheen ymmärtäminen
Humalaisten puheesta saattaa monesti saada vähemmän tolkkua kuin pienten lasten ja joudut arvailemaan kaiken aikaa mistä me puhutaan. Tuttua huttua siis jo tämäkin ravontolatyöntekijälle.
12. Meteli
Lapsettomana hiljaiseen ja rauhalliseen elämään tottuneena olisi voinut ottaa koville lasten mukanaan tuoma huuto, kiljahtelu, leluista kuuluva kilinä ja pauke sekä lastenohjelmat. Ravintoloissa tai etenkin nyt baareissa mökän taso on vielä tästäkin huimasti korkeampi, joten mukavampaa näin äitinä tämäkin.
13. Erinaisten eritteiden siivoaminen
1000 kertaa mieluummin tulee siivottua lasten eritteitä kuin kännisten aikuisten “lasten”, joten huomattavasti helpompaa äitinä tämä kohta.
