Jo sana pit bull tuntuu olevan kuuma peruna joissain piireissä. Pit bull aka amerikanpitbullterrieri on yksi kiistellyimpiä ja ennakkoluuloja omaavimpia koirarotuja. Totuus on, että kaikki koirat, pit bullit mukaan luettuna, voivat olla vaarallisia väärissä käsissä. Pit bullien huonoon maineeseen on varmasti vaikuttanut se, millaiset henkilöt rotua suosivat. Eivät toki kaikki pit bullien omistajat ole riidanhaluisia huumekauppiaita ja koiratappelu harrastajia mutta näitäkin löytyy riittämiin. Tottakai fyysisesti vahva rotu kuten pit bull saa tuhoa aikaiseksi jos ihminen on sen siihen opettanut. Itse rodussa en näe mitään väärää, kunhan sen kouluttaa oikein kuten minkä tahansa muunkin koirarodun yksilön. Itse olen ainakin aivan rakastunut tähän rotuun ja pidän sitä yhtenä upeimmista koiraroduista kaikin puolin.
Meidän pit bullimme on nyt 11-vuotias koiraherra, joka on vieläkin energinen ja leikkisä korkeasta iästään huolimatta. Ikä ei tunnu juuri muutoin kuin hieman kankeana liikkeelle lähtönä. Eläinlääkärimmekään ei meinannut uskoa ikää todeksi, kun on niin virkeä yksilö kyseessä. Aiemmin koiramme asui anoppini kanssa, mutta nyt tänä syksynä otimme sen meille kotiin kokeiluksi stressaantuuko hän lapsista ja kerrostaloelämästä pidemmän päälle. Hän on nyt siis asunut meillä muutaman kuukauden ja olemme todella iloisesti yllättyneitä miten mahtava perhekoira tämä kaveri onkaan! Hän on aina siellä missä mekin, haluaa osallistua kaikkeen ja selvästi nauttii perhe-elämästä. Osaa hän onneksi myös vetäytyä omiin oloihinsa lepäämään jos siltä tuntuu. Onkin tärkeää, että koiralla on oma rauhallinen makuupaikkansa minne muilla ei ole asiaa. Meillä pienemmän koiran peti on olohuoneen nurkassa ja pit bull majailee vaatehuoneessamme. Hän itse aina hakeutui sinne pötköttelemään, niinpä lopulta siirsin myös hänen petinsä sinne, kun niin hyvin kerran viihtyi. Kerrostaloelämäkään ei ole osoittautunut haastavaksi, sillä hyvin harvoin hän innostuu haukkumaan, yleensä ainoastaan saattaa minun perääni haukkua vähän aikaa jos käväisen nopeasti kotona enkä ota häntä mukaani.
Lapsemme ovat vielä pieniä ja hyvin touhukkaita joka paikan höyliä, mutta alusta asti olemme opettaneet ettei koirien luo mennä kun ne lepäävät. Tämä on todella tärkeää, sillä kaikilla tulee olla mahdollisuus rauhaan. Paitsi meillä vanhemmilla, heh. Tämä oppi on myös mennyt hyvin perille ja harvoin lapsemme menevät koirien petien luo ja jos menevät niin ihan nätisti rapsutus mielessään menevät. On toki ollut molempien lasten kanssa aikoja kun tätä on käyty läpi kymmeniä kertoja päivässä, mutta sitten se on jossain vaiheessa hyväksytty onneksi. Myös koirien vesi- ja ruokakuppien kanssa on ollut jos jonkinmoista säätöä, koska nehän nyt ovat lasten mielestä parasta ikinä. Vedellä on aina hauska löträtä, etenkin keittiön lattialla ja koiran ruokaa voi vaikka itse napostella. Pitkään pidimmekin kaikki kupit pöydillä ja sieltä sitten annoin koirille kupit nenän eteen kun tulivat keittiöön pyytämään ja tottakai kun olimme poissa kotonta kupit olivat lattialla. Ruokia emme koirilla pidä pitkin päivää vaan ruoka-aika on aamulla ja illalla eikä silloinkaan heitä saa mennä häiritsemään vaan täytyy antaa syödä rauhassa. Namuja lapset saavat antaa koirille ja se on molemmille tosi mieleistä puuhaa. Mielellään antaisivat vaikka koko pussillisen kerrallaan. Välillä lapset antavat myös ruokakupit koirille ja harjaavat heitä aikuisen kanssa. Nämä on kivoja ja tärkeitä juttuja lasten ja koirien välisen suhteen luomiseksi.
Rotuna pit bull on todella älykäs mutta omapäinen, ja niin on myös meidän yksilömme. Sallituista ja ei sallituista asioista on väännetty useampaan otteeseen, mutta lopulta herra on ne hyväksynyt aina. Pit bull on hyvin seurallinen, uskollinen ja leikkisä kaveri. Lasten kanssa hän ei tosin meillä leiki, kokoero on vielä liian suuri ja tämän herran meno huima kun vauhtiin pääsee. Siinä kun 30 kiloa kimpoilee ympäri huonetta pallon perässä, voi pienemmät jäädä vähän jalkoihin. Hänen kanssaan leikitään siis pääasiassa kun lapset ovat päikkäreillä tai yöunilla. Lasten leikkeihin hän puolestaan aina punkee mukaan, milloin lojahtaa keskelle junarataa, milloin legokasan päälle mutta mukana täytyy olla. Näin pienten lasten ja koirien yhteiseloa täytyy tottakai katsoa kokoajan perään, koska 2- ja 3-vuotiaat nyt voivat saada mitä vain päähänsä. Elämää helpottaa kummasti kaksi koiraporttia, joiden avulla voin esimerkiksi tehdä ruuan niin, että lapset ja koirat ovat eri tiloissa eikä minun tarvitse kokoajan hyppiä huoneesta toiseen katsomassa miten siellä menee.
Pinet lapset ja pit bull perheessä yhdistelmässä on myös miinuspuolensa. Me asutaan vielä toistaiseksi kerrostalossa ilman hissiä, joten ulos meno ja siellä olo kahden pienen lapsen ja koirien kanssa olisi sen luokan savotta, että monesti käytetään koirat ulkona yksinään ja lasten kanssa ulkoillaan sitten erikseen. Jos olemme koko perhe kotona niin sitten ei ole ongelmaa, mutta yksin en vielä oikein pysty koko komppanialla ulkoilemaan. Pit bullimme on sen verran vahva, että saatta toisinaan tarvita kaksi kättä pitämään hihnaa jos hän näkee jotain oikein kiinnostavaa. Joten jos yksi koira välillä vaatii kaksi kättä, niin kädet loppuvat yksinkertaisesti kesken. Ehkä ensi kesänä, tai sitä seuraavana yhteisulkoilu omin voimineni voisi jo onnistuakin. Toinen miinus on lelujen rouskuttelu, pit bullin purukalusto kun on niin hyvää tekoa, että jopa muutama metallinen auto on rouskuteltu kappaleiksi. Myös pehmolelut ovat olleen tämän herran mieleen sekä pallot tottakai. Pallot onkin pakko pitää korkealla ja leikkiä niillä lasten kanssa vain niin, että koira on portin takana. Muutoin pallot menevät parempiin suihin ja ilmat ja täytteet ovat kerrasta pihalla. Tällä hetkellä useaan otteeseen koiran kanssa neuvoteltuamme hän jättää jo aika hyvin muut lelut rauhaan, paitsi palloille on edelleen perso. Hänelle olisi kiva löytää joku kestävä oma pallo, mutta tähän mennessä kaikki antamani ovat olleet tuusan nuuskana alta aikayksikön.
On ihanaa nähdä kuinka tärkeitä lapset ja koirat ovat toisilleen. Erityisesti nuorempi 2 vuotiaamme rakastaa koiriamme yli kaiken ja yksi hänen ensimmäisistä sanoistaankin olikin “iikko”, joka tarkoittaa pit bulliamme Igoria. Edelleen IIKKO IIKKO kuuluu innokkaan lapsen suusta aina kun koira tulee lähelle, tervehtimään aamulla tai kotiin tullessamme. Myös Igor on aina heti aamulla toivottamassa huomenet lapsille heidän herätessään ja häntä heiluu tuhatta ja sataa heidän kotiin tullessaan 🖤