Posted on

Ajattelin tehdä Radun 10-kuukautis katsauksen kun tänään tälläisiä pyöreitä täytettiin. Nyt toivon kyllä, että olisin aloittanut blogin kirjoittamisen jo syntymästä saakka edes omaksi ilokseni. No mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan eikö vaan. Tosin ei alkukuukausina paljon ollut edes aikaa tai jaksamista uusiin projekteihin, joten sovitaan nyt että hyvä näin.

Tähän mennessä olemme oppineet tuntemaan mini herran jo hyvin ja kokoajan opitaan lisää hänen keksiessä uusia juttuja mahdottomalla vauhdilla. Juuri kun luulet tietäväsi jotain asiat jo muuttuvatkin, niinhän se taitaa mennä. Perusluonne on kuitenkin pysynyt ja vahvistunut vain lisää tässä kuukausien varrella. Hän on toisaalta “herra tuli ja leimaus” ja toinen puoli on niin nauravainen itse aurinko ettei sille ilolle ole rajoja. Ei käy päivät tylsäksi ja minusta on ihan hieno asia, että tunteet tulevat isosti ja sitten taas elämä jatkuu. Hänessä on hyvin paljon samaa havaittavissa kuin meissä vanhemmissakin tämän puoleen. Joten ihan omalta pojalta tuntuu, ei voi erehtyä.

6 kuukauden iässä aloiteltiin kiinteiden ruokien maistelua sormiruokaillen ja siitä lähtien ykkössuosikki ruokarintamalla on ollut kesäkurpitsa. Semmoista jos on tarjolla niin äkkiä häviää, jopa kuorineen. Nyt kesän tullen isällään alkaakin armoton kesäkurpitsan viljely, että saadaan poika pidettyä kurpitsoissa hah. Tämä kurpitsa asia onkin mielenkiintoinen, sillä minun kesäkurpitsan ja muiden kurpitsojen syömiselle on naureskeltu ja ihmetelty kovasti Romaniassa. Siellä kun kurpitsat perinteisesti ovat vain sikojen ruokaa. Etenkin maaseudulla tuntuu olevan ennen kuulumatonta, että ihminen moisia menee syömään. Ylpeästi olen kurpitsani siitä huolimatta syönyt ja saanut jopa miehenkin niihin vähän tykästymään. Muita herkkujakin Radulla on ja yllättävän hyvin on lähtenyt ruokarintamalla asiat käyntiin allergiataustasta huolimatta. Iso kiitos siitä tuonne jonnekin. Tällä hetkellä on hauskaa ottaa ruokalusikka suuhun ja puhaltaa siitä ruuat ympäriinsä.

Hampaita löytyy kaksi alhaalta ja juuri puhkesivat toiset kaksi ylös. Kaikkia hampaita tehtiin huolella kuukausia ja sitten selvästi helpotti oloa kun ne vihdoin ikenistä pilkistivät. Voin kyllä kuvitella, että on kivuliasta hommaa tuo hampaiden teko. Jonkun verran tuntui auttavan maistelututtiin jäädyttämäni maito tai jokin hedelmäsose, viilentävät purulelut ja Aftamed -hammasgeeli. Toivotaan, etteivät kaikki hampaat olisi ihan samanmoisia prosesseja.


Radun lempijuttuja ovat ulkoilulenkit rattaissa (ja pian myös toivottavasti pyörän kyydissä), kylpy, kattolamput, johdot, putket ja mitänäitänyton, Peanut-koira, syöminen, kirjat ja sylissä olo. Radu ei tällä hetkellä viihtyisi omissa leikeissä lattialla juuri ollenkaan vaan mieluummin sitten sylissä tai seurassa lattialla. Kotihommat on jo jonkin aikaa tullutkin tehtyä vauva jalassa kärsimättömänä roikkuen tai sitten vauva toisessa kainalossa. Tämäkään ei varmasti kestä ikuisesti joten yritän nauttia nyt kun minunkin seurani vielä näin suurissa määrin kelpuutetaan. Äidin lauleskelua hän tykkää kuunnella, suosikkibiisinä Saku Sammakko. En kyllä muista puoliakaan sanoista, joten omassa versiossani ei päästä paljon Hillevi Hiiren tapaamista pitemmälle. Täytyykin etsiä jostain miten se jatkuu. Äidin kanssa tanssiminen on myös mieleen. Vaipan vaihto ja muut hoitotoimet ovat taas ihan ok. Alkuun niitä rakastettiin, sitten inhottiin syvästi ja nyt ollaan aika seesteisillä vesillä taas onneksi -niitä kun jokunen päivässä riittää.

Liikkuminen täällä tapahtuu vauhdikkaasti ryömien. Niin vauhdikkaasti ettei konttausta malteta enää kovin paljoa treenaillakaan. Ehkä se vaihe jää sitten välistä ja seuraavana on vuorossa seisomaan nousu. Saa nähdä, jännityksellä odotetaan. Onneksi tuli hommattua ajoissa turvaportti olohuoneen ja muun asunnon väliin, sanonpa vaan! 

TÄ-TÄ-TÄ-TÄÄ kuuluu vahvasti “sanavarastoon” ja Äiti myös. Äiti olis siis hänen ensimmäinen sanansa tuossa jokunen viikko sitten ja voin sanoa, että kyllä suli äidin sydän siihen paikkaan. Muita tunnistettavia sanoja ei ole vielä tullut vaikkakin kovasti hän haastelee ja pitää milloin minkäkinlaista ääntä kaiken aikaa.


Vauvavuosi alkaa käydä vähiin, mutta vielä kaksi kuukautta saadaan elellä vauvakuplassamme. Vauvamaisuus on pojasta karisemassa vauhdilla. Se on samalla haikeaa, mutta onhan se myös jännittävää seurata mitä seuraavaksi tapahtuu ja ihanaa että hän alkaa enemmän ja enemmän ymmärtää asioiden päälle. Päivä kerrallaan 💚


Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *