Nyt on menossa en edes muista kuinka mones viikko sosiaalista eristäytymistä koronan hillitsemiseksi. Ilman hyvää mielikuvitusta alkaisivat seinät ahdistaa ainakin itseäni jo pikku hiljaa vaikka kotona hyvin viihdynkin. Meillä kyllä täällä Suomessa on hyvä tilanne vielä sen puoleen, että ulkoilu on mahdollista. Sitä onkin tullut harrastettua runsaasti hyvillä ilmoilla ja niitähän on nyt riittänyt. Sadekeleillä meillä ei ihmiset eikä onneksi koiratkaan ole innokkaita ulkoilijoita, joten silloin tulee tehtyä pelkät pakolliset pissatuskävelyt.
Aina ei voi kuitenkaan olla ulkona, joten puuhaa sisälläkin on pitänyt keksiä. Kymmenisen vuotta sitten minulle päätyi Kemin mummoni vanha ompelukone ja nyt karanteeni aikaan ei ole ollut enää mitään tekosyytä lykätä myöhemmäksi sen saloihin perehtymistä. Ehkä koneen ikä ja omista ompeluksista vierähtäneet vuodet ovat saaneet sen tuntumaan niin suurelta savotalta. Mutta eipäs se sitä ollutkaan! Mummo oli ilokseni säästänyt alkuperäisen ohjekirjan ja sitä seuraamalla onnistuin kuin onnistuinkin. Nyt on sitten tullut harjoiteltua vauvan vaatteiden tekemistä ja uusia pöksykankaitakin saapui juuri eilen postiin. Naapurini innoittamana tein myös yhden vauvan lelun, mikä rapisee ja sisältää lenksuja sun muita härpäkkeitä, mitkä täällä ovat arvossaan. Ei siitä täydellisen neliön mallinen tullut vapaalla kädellä leikatessa, mutta ei ole kuulunut valituksia käyttäjältä. Yhdet lapaset Radulle ovat myös tuloillaan, odottelen vain kadonnutta neulomisinspiraatiota palaavaksi. Ompeluksista ja muista en jaksa stressata, valmistuu kun valmistuu ja sitten toivotaan että mahtuu vielä pojan päälle.
Onneksi on äiti, joka osaa auttaa jos ompelukset menevät umpikujaan.
Neulonta-apuri
Yksi lempipuuhani karanteenin aikana on ollut syöminen, joten karanteenikiloja odotellessa. Sen verran olen vielä erikoisruokavaliolla, että lähes kaikki ruuat ja herkut tulee tehtyä itse. Kaupoista niitä on aika vaikea löytää ja vaikka löytysikin niin useimmiten hinta huimaa päätä. Yksi päivä mieheni Ady kävi ostoksilla ja järkyttyi loppusummasta. Silloinkin listalla oli vain erikoisjauhoja ja muita raaka-aineita, ei niinkään valmiita ruokia. Kokkailtua ja leivottua on tullut siis normaalia enemmän ja tuntuukin, että monesti puolet päivästä kuluu keittiössä sotkuja siivoillen. Menee se aika niinkin ja luojan kiitos on tiskikone, muuten olisivat kädet jo taatusti rakkuloilla ja leipomiset leivottu.
Näitä ei tullut sentään tehtyä itse vaan tilasin kotiinkuljetuksella konditoriasta. Nam!
Viime viikolla sain luettua kirjan pitkästä aikaa. Siis todella pitkästä aikaa. Olisinkohan viimeksi raskausaikana saanut kirjan luettua loppuun saakka. Yritystä on kyllä ollut välillä, mutta jos lukemiseen tulee viikon tai ylikin tauko on minusta jotenkin vaikea jatkaa, kun on kerennyt jo unohtaa mitä siinä on tapahtunut. Joka tapauksessa nyt kun pääsin lukemisen makuun olisin halunnut lukea vaikka koko päivän ja yön. Kirjana tällä kertaa oli jostain minulle päätynyt Sophie Kinsellan “Muistatko minut?” -pokkari. Oli oikein ihanan kevyttä ja helppoa luettavaa näin alkuun. Harlequineihin sentään en ajatellut sortua, siinä menee raja keveydessä.
Niin ja tulihan tämä blogi tosiaan myös perustettua karanteenitylsistyksissäni. Toivottavasti mielenkiintoni pysyy yllä myös tulevaisuudessa kun toivon mukaan tilanne joskus vielä normalisoituu. Olen jo pitkään haaveillut, että olisi joku paikka minne purkaa ajatuksia, reissukuulumisia ja mitä millonkin. Asiat kun tuppaavat vähän unohtumaan kun aikaa kuluu (itselläni on joskus vaikeuksia muistaa jopa eilispäivää😄). Jonkinlaista reissupäiväkirjaa olen koittanut välillä matkustaessani pitää, mutta se ei kai ollut oma juttuni kun aina vähän meinasi jäädä kirjoittamatta.
En minä kokoaikaa ole ollut tehokas ja inspiroitunut uusista jutuista, en todellakaan. Myös Viaplay on ollut kovassa kulutuksessa ja nyt onkin menossa jo 13. kausi Greyn Anatomiaa. Ihana sarja ja ihmettelen miksi en sitä aiemmin ollut löytänyt! Ehkä sairaalasarjat ja veri sun muut suolenpätkät eivät ole aiemmin niin houkutelleet. Vielä taitaa olla pari kolme kautta jäljellä ja sitten on varmasti tyhjä paikka elämässäni sen jälkeen, oi voi.
Mökillä renkaanvaihto puuhissa.
