Hrrr täällä vaan vielä pakkaset jatkuvat vaikka ensi viikolla on jo toukokuu. Onneksi aurinko sentään paistaa, mikä vaikuttaa ainakin omaan mielialaani hyvin vahvasti. Harmaina päivinä usein olokin tuntuu jotenkin harmaalta. Olen aina ollut vahvasti sitä mieltä, että olen syntynyt väärään maahan etenkin ilmaston suhteen. En nimittäin usko, että kyllästyisin koskaan lämpöön ja aurinkoon. Haaveenani onkin ollut jossain vaiheessa muuttaa kokonaan jonnekin lämpimään ja sen aion kyllä vielä joskus toteuttaa. Useamman talven olen onneksi saanut talvehtia ulkomailla ja tietysti myös lyhyemmät reissut talviaikaan (okei, no mihin vuodenaikaan tahansa) piristävät mieltä kummasti.
Kotona viltin alla onkin tullut selailtua paljon kuvia viime reissuilta. Tämän postauksen kuvat ovat otettu reilu vuosi sitten jouluna Gran Canarialla. Kaiken kaikkiaan saari oli oikein positiivinen yllätys, sillä viimeksi minulla on tullut käytyä Kanariansaarilla joskus 90-luvulla. Olin henkisesti varautunut että joka paikka olisi tupaten täynnä turisteja, turistikauppoja, jonottamista ja mitä vielä. Vuokrasimme pariksi päiväksi auton ja se oli kyllä paras päätös, vaikka alkuun vauhdikas liikenne jännitti jopa Adya. Minunkin oli tarkoitus ajaa, mutta alkoikin jännittää liikaa jostain syystä ja jätin suosiolla väliin tällä kertaa. Auton ja perinteisen kartan kanssa päädyimme upeisiin paikkoihin ja maisemiin, joita ei varmasti olisi muuten tullut löydettyä. Ihania pikku kyliä, postikorttimaisemia, vuoristoteitä ja paikallisia saaren asukkaita vastapainoksi ihmispaljoudelle turistien suosimissa paikoissa.
Oikeastaan reissun ainoa miinus oli ruoka. Näin kasvissyöjänä ruokavalioni rajoittui lähinnä salaattiin ja ranskalaisiin. Tulikin syötyä niin paljon perunaa tuolla matkalla ettei ihan heti kotona maistunut, taisi mennä ihan jokunen kuukausi ilman. Muutenkin olisin kaivannut enemmän paikallisia herkkuja, mutta harmikseni joka paikka oli täynnä turistiruokaa pitsoineen ja hamppareineen. Ei niissäkään mitään vikaa ole, mutta kun espanjalainen ruoka olisi itsessään niin todella hyvää. Ainiin ja olihan reissussa tosiaan toinenkin pieni miinus, nimittäin hotellimme jääkylmä uima-allas. Siis luoja että oli kylmä! Mutta periaatteen vuoksi kävin kuin kävinkin kertaalleen uimassa ja siitä sitten sydän kurkussa pamppaillen lämmittelemään vauhdilla.
Reissu oli mieheni ensimmäinen etelänloma ja mielestäni oikein onnistunut sellainen. Ehkä siis saan hänet houkuteltua vielä joskus toistekin ihan vaan lomailemaan. Työn puolesta ja perässä hän on kyllä matkustanut paljonkin mutta onhan se kiva nähdä paikkoja myös ihan turistina välillä. Myös lämpötilojen puoleen tämä reissu oli hyvä kompromissi. Itse kun yleensä olen sitä mieltä, että mitä lämpimämpi sen parempi kun taas toinen on vähän toista mieltä. Talviaika Kanarialla ei siis ollut liian kuuma Adylle eikä liian kylmä minulle, joten nappivalinta.
