Nyt kun on tullut viikkoja oltua pääsääntäisesti kotona kahdestaan touhukkaan vauvan kanssa, on tekemistä joutunut miettimään ihan eri tavalla kuin aiemmin. Kun elettiin vielä normaaliarjessa ennen koronaa meillä tuli kuitenkin käytyä vauvakerhoissa, sukuloimassa, ystäviä tapaamassa tai muuten asioilla useita kertoja viikossa. Nyt puolestaan monina päivinä minä olen ainoa ihminen ketä vauva näkee, no lenkeillä tietysti ohikulkijat hah, mutta noin niin kuin muuten. Adykin tekee monesti sen verran pitkää työpäivää plus asuntovaunun remontointi siihen päälle, ettei hän aina ennätä kotiin edes ennen kuin Radu on jo unilla. Lenkillä me käydään Peanutin kanssa iltapäivisin pitkä kävely, se ja ruokailut sekä päiväunet rytmittävät kivasti päiviä. Mutta sitten siinä on monen monta tuntia muutakin aikaa, jolloin ymmärrettävästi saattaa vauvalla pitkästyminen samoihin leluihin ja touhuihin iskeä.
Alusta asti me ollaan tanssittu ja lauleskeltu paljon vauvan kanssa ja touhuttu mitä nyt milloinkin, luettu ja sen sellaista tavallista. Mutta piti alkaa keksiä jo muutakin ajanvietettä, joten päätin kokeilla vauvajoogaa Youtubesta ja joo ei, ei toiminut täällä tämä. Videon vauva oli vielä sen verran pieni, että pötkötteli kivasti paikoillaan kun taas tämä oli alta aikayksikön karannyt paikalta. Ei jatkoon.
Sitten kuulin kehuja nettimuskarista ja kokeiltiin sitäkin parina päivänä, mutta ei sekään oikein toiminut kun olisi pitänyt niin kauan istua suhteellisen paikoillaan. Siitäkin karattiin pois aika pian. Muskarien suhteen en ihan luovuttanut vielä vaan ajattelin kokeilla joku päivä jonkun toisen tekijän muskaria. Jos vaikka löytyisi niin kiinnostava ettei heti pötkittäisi pakoon. Oikeassa live muskarissa emme ole koskaan käyneetkään, sillä en kokenut sitä yhtään omaksi jutukseni.
Sitten yksi ihan simppeli asia minkä olen todennut oikein toimivaksi on se, että muistaa vaihdella leluja eikä pidä niitä kerrallaan isoa määrää esillä. Saatan esimerkiksi illalla jo vaihtaa uudet lelut ja siirtää toiset laatikkoon odottamaan. Niin ne tuntuvat aina uusilta ja vauva jaksaa niitä tutkia ja leikkiä (vai pitäisikö sanoa syödä ja hakata 😄) ihan eri tavalla. Yksi päivä bongasin torista etsimäni Lego Dubloja ison erän ja onneksi bongasin! Ne on nyt tosi mieleisiä ja varmasti myös pitkälle tulevaisuuteen, pienimmät dublot kun pääsivät vielä varastoon odottamaan vähäksi aikaa leikkijän kasvamista. Koko erä legoeläimineen päivineen saatiin vain 15 eurolla ja mukaan myyjä oli laittanut vieläpä Brion ihanan kilpikonna lelun. Tarjoushaukka sisälläni on kovin mielissään ja aivan ihana yllätys oli tuo kilpparikin. Toinen lelusuosikki meillä olisi koiran lelut. Siis ne kaikista järsityimmät ja kuolaiset ai että, sellaisen kun onnistuu vaivihkaa nappamaan niin kyllä sitten sen parissa viihdyttäisi pitempäänkin..
 |
| Lego heaven |
Meillä on keittiössä aika vähän kaappitilaa (vaikkakin Ady vasta rakensi uuden hyllyn sinne), mutta päätin silti luovuttaa yhden alakaapin vauvan leikkeihin. Muita kaappeja keittiöstä hän ei ole vielä saanutkaan auki, mutta sitten tämän yhden kanssa käytiin pientä väsytystaistelua saako sinne mennä. Ja saahan sinne, en jaksanut enää teippailla ovea kiinni vaan laitoin kaikkia ei niin tarpeellisia keittiövälineitä sinne ja niillä hän sitten onnessaan leikkii. Tämä oli kyllä hyvä idea, sillä nyt kokkailukin onnistuu ihan eri tavalla. Keittiöväline ylitse muiden on hänen mielestään ollut kullan värinen Pauligin kahvimitta ja se jaksaa kiinnostaa päivästä toiseen. On varmastikin äitiinsä tullut kun tuo kullanväri ja kimaltavat asiat ovat niin mieleen.
Seuraan instagramissa leikillistä -nimistä tiliä ja siellä on tullut nyt vastaan joitain leikki-ideoita, joita pystyy hyödyntämään jo vauvankin kanssa. Yksi sellainen oli aistipussi, jonka ideana on laittaa parin minigrip-pussin sisään mitä nyt ikinä keksiikään. Kunhan se vain on mielenkiintoista pienen tutkia. Itsekin tällaisen pussin tein ja täytin mitä kaapeista löytyy periaatteella. No tällä kertaa kaapeista löytyi mehua väriksi, mustikoita ja kokonaisia pippureita killumaan sekaan sekä tiskiainetta tekemään vaahtoa. Sitten pussi teipattiin maalarinteipillä kylppäriin ja päästettiin vauva tutkimaan. Meillä tämä toimi oikein hyvin ja aika pitkään hän pussin parissa viihtyi. Lopulta kuitenkin paloi hermot, koska pussi oli teipattu kiinni eikä sitä saanut revittyä irti. Mutta siihen asti oli kivaa. Tämä pitääkin muistaa tylsistymisiä varten, sillä nopea toteuttaa ja ihanaa kun ei edes sotkua pääse syntymään ahh.
Sotkusta tulikin mieleen toinen ei niin siisti puuha eli maalaaminen soseilla. Monet tätä ovat ilmeisesti tykänneet harrastaa ja ehkä mekin nyt joku päivä voitaisi kokeilla. Idea on ilmeisesti antaa vauvalle paperia ja vaikka hedelmäsoseita, joten ei haittaa kun sitä “maalia” varmasti päätyy sitten myös suuhun. Sotkuahan tästä varmasti tulee, joten kylppäri lienee paras paikka toteuttaa.
 |
| Kaapin valloittaja työn touhussa. |
Siivoilukin on vauvalle oma ohjelmanumeronsa vaikka itse en siitä niin innoissani olekaan. Esimerkiksi imurointi on ihan parasta hänen mielestään ja eihän se tosiaan ikävin olemassa oleva kotityö ole minunkaan mielestäni. Toinen suosikki on ollut pyykkien viikkaus, etenkin sukkateline on saanut kyytiä kerran jos toisenkin.
Myös mainoksia on ollut kiva tutkia. Meillä ei ole väliovea, joten posti tulee suoraan sisälle ja voi sitä onnea kun värikkäät mainokset sieltä tipahtavat. Annan hänen niilläkin leikkiä aikansa ennen kuin alkaa operaatio mainosten syöminen. Hyvä että niistä on iloa edes jollekin, itse kun en ole viitsinyt edes katsoa nyt kun kaupoissa ei tule juurikaan käytyä.
Lapset kun tykkäävät kaikenlaisista majoista niin yksi päivä rakensin vauvalle pienen tunnelimajan kahdesta tuolista, laitoin vilttiä ja huivia sun muuta rekvisiitaksi. Olin varma että hitti on syntynyt, sillä yleensä hän tykkää kovasti ryömiä tuolien ja pöytien alla. Periaatteella mitä ahtaampi paikka sen parempi. No jostain syystä tuolimajatunnelini ei nyt kuitenkaan kiinnostanut tippaakaan. Olin ihan ihmeissäni mutta ei niin ei, hyvin hyvin hämmentävää.
 |
| Potta on kiinnostava uusi tuttavuus. |
Myös ihan normaalit ruokailutilanteet, etenkin sormiruokaillen, ovat ohjelmanumeroita itsessään. Meillä vauva on sormiruokaillut siitä lähtien kun kiinteät ruuat kuusi kuisena aloitti. Sotkuistahan se tapaa monesti olemaan, mutta myös hyvin antoisaa vauvalle tutustua uusiin ruokiin ihan itse tunnustellen ja tutkien. Koitankin aina, että olisi jotain uutta ja mielenkiintoista tutkittavaa. Tänään esimerkiksi uutuutena oli tarjolla Real-leipää kasvismargariinilla. Aamulla tämä oli ällöttävintä ikinä koska margariini tuntui selvästi oudolta käsissä muttä yllättäen iltapalalla sitä päätyi jo suuhun asti.
Siinäpä meidän ajanvietteet tällä erään ja uusia kokeillaan sitä mukaa kun kiinnostavia tulee vastaan. Pysyy arki mieleisenä molemmille ennen kuin päästään kylille pyörimään.