Pieni valvomisputki täällä päällä siis, ei mitään sen vakavampaa 😀 Unettomia öitä nyt on ollut vanhemmuuden aikana tottakai jonkun verran ja ennen sitäkin kun kärsin ihan unettomuudesta joskus vuosia sitten. Tällä hetkellä tuntuu, että kun yksi unettomuutta aiheuttava asia loppuu niin seuraava on jo jonossa.
Kaikki alkoi viikkoja sitten, kun esikoisellamme alkoi jonkinlainen unitaantuma. Tälläinen unitaantuma on kuulemma kovin yleinen kahden ikävuoden kieppeillä, joten siksi en sen huolestuneempi ole tai panikoi etteikö se joskus menisi ohi. Aiemmin hän siis nukkui kuin unelma kuukausia, noin klo 20-8 heräämättä ja siihen päälle vielä 2-3 tuntia päiväunia. Ihan todella hyvin mielestäni tämän ikäiseksi. Sitä ennen oli kyllä uniongelma jos toinenkin erityisesti päiväunien kanssa. Vauvavuodesta puhumattakaan kun päiväunet olivat todella lyhyitä pikanokosia, ja nekin yleensä nukuttiin vain kantorepussa. Kantorepun ei myöskään sopinut pysähtyä vaan liikkeessä piti pysyä.
Nyt kuitenkin useamman viikon nämä unelmaunet ovat olleet kaunis muisto vain kun unitaantuma rantautui tänne. Tämä on tarkoittanut sitä, ettei illasta enää meinata nukahtaa, heräillään monesti eikä meinata rauhoittua millään, päiväunet ovat olleet vitsi vaan ja kaikki noin muutenkin on ärsyttänyt, ruoka ei oikein ole maistunut ja sen sellaista pientä kivaaa. Ihan varmasti tämä on tärkeä ja ymmärrettävä vaihe lapsen kehityksessä, mutta voisiko pikku hiljaa edes aamut alkaa vähän myöhemmin kuin kello 6.. Itse kyllä tykkään herätä ajoissa, mutta rajansa kaikella! 😀
 |
| Muutama kerros pakkelia niin äitikin on melkein juhlakunnossa! |
Juuri ennen taaperon unitaantumaa vietettiin meillä vielä vauvan neljän kuukauden hulinoita. Tämä puolestaan täällä tarkoitti sitä, että päivällä ei oikein nukuttu ja öisin vauva heräili usein, söi usein ja jäi sitten aina piitkäksi aikaa höpöttelemään ja kiljahtelemaan. Ei mitenkään kiukkuisena siis onneksi, mutta kovaan ääneen niin että ei siinä paljon nukuttu silloinkaan. Hulinat menivät kyllä huomattavasti kivuttomammin ohi kuin esikoisen aikaan. Muistan hänen heräilleen puolen tunnin välein viikkoja ennen kuin alkoi helpottaa. Siitä syystä tätä 4 kk hulinaa odotinkin ihan kauhulla, mutta luojan kiitos päästiin nyt helpommalla tämän vauvan kanssa. Päivisin täytyy kuitenkin olla skarppina aamusta iltaan taaperon temmellyksien kanssa niin olen kyllä todella kiitollinen tästä.
 |
| Pieni hulinoitsija |
Kaiken valvomisen jälkeen aloin valvoa myös ilman selvää syytä yksi yö, itseasiassa me molemmat A:n kanssa. Seuraavana aamuna huomasin sitten, että oli täydenkuun aika. Vieläpä superkuun, joten ei ihme! Jotkut saattavat ajatella ettei ole mahdollista, että kuu oikeasti aiheuttausi tällaista mutta ainakin itselleni kyllä vaan aiheuttaa. Ihan joka kuukausi en valvo kuun takia, mutta usein kuitenkin. Tällä kertaa vaikutus oli todella voimakas, koska huomasin ihan henkisestikin jotain kummalista olevan meneillään. Täysi kuu voi monesti aiheuttaa myös sellaista ja voisin kuvitella, että superkuu erityisesti.
Täyden kuun aika meni pari päivää sitten ja viime yönä taaperokin nukkui yllättävän hyvin. Aamuherätys tuli vasta seitsemältä. Herätys ei tullut kuitenkaan taaperon puolelta vaan A se siellä rämpytteli ovikelloa kun oli unohtanut avaimet sisälle koiraa lenkittäessään. Ai että.. No nukuttiin sentään 7 jipii 😀 Mielenkiinnolla odotan ensi yötä, jotenkin tuntuu että pikku hiljaa taas oltaisi matkalla kohti parempia öitä.
