Aloitetaanpa tärkeimmästä eli kahvista. Olen todellinen kahvikissa eivätkä aamut etenkään lähde käyntiin ilman kupposta ja mielellään toistakin kupposta. Törmäsin viime viikolla netissä useampaan otteeseen muoti-ilmiöksi nousseeseen whipped coffeehin eli suomalaisittain vatkattuun kahviin ja päätin, että tätä täytyy heti kokeilla. Viikonloppuna sitten pääsin testaamaan kun vihdoin muistin ostaa pikakahvia, jota tähän tarvitaan.
Juurikin samanlaista kahvijuomaa oli kuulemma tehty jo 90-luvun Romaniassa peltipurkissa myytävästä Amigo-pikakahvista, joten ei tämä ihan uusi juttu ole sittenkään. Ihmettelen kyllä etten ole kauan ravintola-alalla työskennelleenä törmännyt tällaiseen kahvin vaahdotukseen. Tällä tyylillähän saisi vaikka miten ihania kahvidrinkkejäkin tehtyä. Tai sitten en vain muista, en ehkä ollut mikään vuoden drinkinvääntäjä koskaan..
Whipped coffeen valmistus on oikein simppeliä: 2 tl pikakahvia, 2 tl sokeria ja 2 tl kuumaa vettä vatkataan vaahdoksi vatkaimella tai käsin vispilällä, kaadetaan lasiin (soija- tms.)maito, jääpaloja sekaan ja lopuksi kahvivaahto vain päälle ja nauttimaan.
Oli kyllä todella hyvää ja kesällä varmasti tulee tehtyä useamminkin tällaistä kylmää kahvijuomaa, mikä valmistuu hetkessä. Maku ei ollut liian makeakaan tällä sokerimäärällä vaikka yleensä tykkään juoda kahvit ilman mitään makeutuksia.
Meillä ei ollut tällä kertaa jääpaloja, mutta hyvin onnistui ilmankin
Peanut ja Kapa pääsivät treffaamaan.
Adylla on usein töitä myös lauantaisin, jos hän haluaa mennä. Ja haluaahan hän, sillä talonrakennus ei ole ihan halpaa hupia. Meille siis on rakenteilla talo Romaniaan, jonka perustukset pitäisi toivon mukaan saada valmiiksi tänä vuonna. Joka tapauksessa viikonloppuisin koitamme vuorotella kumpi saa nukkua pitkään sunnuntai aamuna ja tällä viikolla olisi ollut minun vuoroni. Odotin tätä kaksi viikkoa ja sitten se koitti! Mutta kuinka ollakaan, taas kävi niin etten nähtävästi enää osaa nukkua klo 6.30 jälkeen, jolloin pieni herätyskellomme on tottunut heräämään. Tunnin pyörin sängyssä tuskastuneena tähän vääryyteen, sitten annoin periksi ja nousin ylös. Ehkä nyt sitten vaan hyväksyn kohtaloni toistaseksi ja annan Adyn suosiolla nukkua tästä eteenpäin. Hänellä kun ei tälläisiä ongelmia todellakaan ole, mistä olen kyllä tällä hetkellä vähän kateellinen.
Viikonloppuna oli aikaa myös tehdä pieni kuntotarkastus talven jäljiltä asuntovaunuumme ja siinähän ei sitten käynyt yhtään hyvin. Vaunu on näpsäkkä vuoden 1989 Sprite, jonka hankimme viime keväänä. Kuten nyt vähän ehkä arvata saattoikin, kosteusvauriohan sieltä sitten paljastui kun tutkittiin vähän pintaa syvemmältä. Kuulemani mukaan vanhoissa ja jopa uudemmissakin vaunuissa usein on tätä vikaa. Nyt on siis vaunun täysremontti edessä ennen kuin päästään taas tien päälle. Onneksi Ady on remontoinnin ammattilainen ja tykkää tälläisistä projekteista, vaikkakaan ei tätä nyt olisi kukaan toivonut.
Rahaa tähän remonttiin ei pitäisi paljoa mennä, sillä tarvikkeita meiltä löytyy ihan mukavasti jo omasta takaa. Vaunu saatiin viikonloppuna riisuttua siihen kuntoon, että nyt se saa kuivua kunnolla ennen kuin aletaan tositoimiin. Olen kyllä kuullut, että remontoinnin kustannusarvio pitäisi kertoa kahdella ja potenssiin kolme, vai miten se menikään. Mutta toivotaan ettei tässä nyt kävisi niin.
Jos jotain hyvää tästä haluaa löytää niin saapahan nyt samalla vaihdettua sisäseiniin kivemmat tapetit, edelliset olivat ihan ok muuten, mutta aika vanhanaikaiset. Ajattelin, että voisimme kokeilla laittaa niihin D-C-Fixiä. Ei ole tullut ennen sitä käytettyäkään missään, mutta luulisin toimivan seinissä ihan hyvin. Tämän jälkeen osataan sitten kunnostaa myös asuntovaunuja, tai ainakin Ady osaa. Itsekin miellelläni osallistuisin, mutta jää nähtäväksi tarvitaanko apuani (=tiellä pyörimistäni).
Kyllähän tuossa taitaa hommaa hetkeksi riittää, mutta uskon että Sprite nousee tästä vielä entistä ehompana ja pääsemme taas karavaanareiksi teitä tukkimaan 😄
